Kevät on saapunut koko Suomeen tänä vuonna
myöhään. Etelä-Suomessa linnut ovat jo palanneet etelänmatkaltaan ja koivuissa
on vihreät silmut. Helsingissä myös merenedusta on sulanut ja laivat ovat lähteneet
liikkeelle. Erilaista on kuitenkin meillä täällä Lapissa. Asfaltti näkyy jo
mutta jäiset joenmutkat ovat vasta alkaneet sulamaan ja jäiden lähdön aika
koittaa pian.
Sirkan kylän läpi virtaava Ounasjoki on
monelle enemmän kuin pelkkä uimapaikka. Ounasjoen vartta on asutettu jo toistasataa
vuotta ja sen ympärille on kasvanut oma pieni yhteisönsä. Päivikki Palosaari
lukeutuu niihin moniin ihmisiin, jotka muistelevat joen entistä ympäristöä
lämmöllä myös nykypäivänä.
”Joen poikki ei mennyt lapsuuteni aikoihin
siltaa, joten kouluun kuljettiin jokijäätä pitkin. Kevään saapuessa odotimme
jännityksellä jäiden lähtöä. Jään sulaminen tarkoitti sitä, että kohta tulisi
tulva aika. Tuolloin aloitettiin tukkien uitto ja pääsimme uimaan tukkien
lomassa. Se oli hurjan hauskaa vaikka vesi olikin kesäkuun alussa vielä
jääkylmää. Lisäjännitystä toi myös se, että saatoimme jäädä joen toisella puolella olevaan koullun nalkkiin jos jäät lähtivät kesken koulupäivän. Koulussa oltiin sitten yötä ja kotiin päästiin yleensä vasta seuraavana päivänä.”
Kovasti ovat ajat muuttuneet Päivikin
lapsuudesta. Nyt Ounasjoen voi ylittää siltaa pitkin, eikä lasten enää
sallittaisi uida tukkien lomassa. Tulva-aikaa kuitenkin odotetaan vielä
jännityksellä. 2005 Ounasjoki tulvi siinä määrin, ettei Päivikin isäkään ollut
miesmuistiin sellaista tulvaa kokenut. Vesi nousi tuolloin useita metrejä
joenuomien yläpuolelle. Tänä keväänä on ennustettu tulvavesien nousevan jälleen
ennätyskorkealle. Odotamme jännityksellä miten käy.
Jäiden lähtöä odotellen,
Team Hullu Poro
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti