Moneen kertaan siunattu hostel

Taas tänään sielun ja sydämen täyttää kiitollisuus tästä elämästä jonka olemme saaneet.

Saimme itsenäisyyspäivänä viettää, Hullu Poro Hostellin siunaustilaisuutta, joka sijaitsee entisten Atrin majojen maastossa.  Tuona päivänä oli kaunis talvinen ilma, puut huurteessa- maisema kuin postikortti.

Oli saatu valmiiksi suuri projekti, viisi kaunista kaksikerroksista taloa. Äitini oli koko kesän seurannut tuota rakennusprojektia ja lähes päivittäin käynyt siunaamassa rakennukset, näin hän ajattelin antaa oman panokseni rakennus urakalle.

Hän kertoi ystävälleen pastori Meri Tirroniemelle tästä siunausharrastuksestaan ja hänkin innostui asiasta. Sovimme, että seurakunnan kanssa pidämme siunaustilaisuuden kun rakennukset ovat valmiit. Saimme myös kirkkoherra Kerttu Venäläisen tulemaan siunaustilaisuuteen. Hän oli miehensä Jaakon kanssa asunut alueella joitakin vuosia johon tietenkin liittyy monia muistoja. He olivat haaveilleet mm. josko alueelle voisi rakentaa edullisia majoituspaikkoja yksinäisille kulkijoille. Heille se jäi haaveeksi mutta minä sain onneksi toteuttaa tuon unelman. Kirkkoherra muistutti myös, että toivomus oli lähetetty Jumalan luo, jolle kaikki on mahdollista. Hän myös mainitsi, että minkä Jumala on kerran siunannut se on aina siunattu. Kiitos siitä.

Nietos, Kaamos, Suvis, Jotos ja Aatos.

Pastori Tirroniemen ensimmäinen kosketus alueeseen oli kun hän tuli Marian -kappeliin päivystäjäksi, oli majapaikka Atrin majoilla. Hän ystävystyi Marjatta Kiannon (Ilmari Kiannon tytär) kanssa, joka oli ”johtajana” majoilla vuodesta 1964. Minä olen myös itse saanut käydä hänen rippikoulunsa Atrin alueella ja minulla on sieltä valtavasti ihania muistoja. Häneltä Marjatalta (91v.) saimme tervehdyksen. ”Eilinen on mennyt, huomisesta emme tiedä, tänään auttaa herra.” Lisäksi hän toivoi, että laulaisimme vanhan version ”Täällä Pohjan tähden alla”.

Tilaisuus oli vaatimaton ja harras. Tunsimme jotenkin olevamme Jumalan kämmenellä. Lopuksi lauloimme vielä ”Maa on niin kaunis”.

Kiitos kaikille läsnä olleille,

Päivikki