sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Porolla töissä - Uuden työntekijän näkökulma






Bussi kaarsi hotelli Hullu Poron pihaan sunnuntai-iltana. Astuessani ulos, tunsin itseni pienemmäksi kuin koskaan. Vaikka olen vieraillut useissa suurkaupungeissa, matkani Lappiin ja Levin laskettelukeskukseen sai minut tajuamaan etäisyyteni entiseen elämääni Oulussa. Olin kaukana. Olin yksin.
Tämä tapahtui reilu viikko sitten. Ensivaikutelma Levin keskustasta kirkasti vanhoja mielikuvia mutta huomasin myös asioiden muuttuneen viiden vuoden vierailutaukoni aikana. Kaikki oli jotenkin erilaista vaikka tunnistin eturinteen ja muutaman ravintolan.

Levin keskusta.

Uudet rakennukset pistivät ensimmäisenä silmään mutta huomasin myös palveluiden määrän nousseen. Oli tullut uusia ruokakauppoja ja matkamuistomyymälöitä. Itseäni kuitenkin kiinnostivat lähinnä ravintolat, olihan niihin tutustuttava jo työnkin puolesta.
Tiesin jo entuudestaan Hullu Poro Oy:n ravintoloiden määrän ja sen, että niitä löytyisi joka lähtöön. Nykyisin täällä voi syödä aasialaista, jenkkityylisiä hot wingsejä ja totta kai sitä poroa, monien muiden vaihtoehtojen joukossa. Pororuokiin törmääkin monien ravintoloiden listoilla ja kyllä niitä syödäänkin paljon, peräti kaksituhatta sarvipäätä vuodessa! Päätin heti nauttia näistä kulinaristista mahdollisuuksista mahdollisimman paljon seuraavan vuoden aikana.
Työni aloitin maanantaina ja pääsin heti tutustumaan Hullu Poron toimistohenkilökuntaan. Tunnelma oli vastaanottavainen ja lämmin ja tunsin heti kuuluvani joukkoon. Uusia työntekijöitä ymmärretään. Muut tietävät meidän usein tulevan kaukaa, muualta kuin Lapista. Kulttuurishokki liittyy lähinnä siihen, että täällä ihmiset ovat avoimempia ja hymyilevät enemmän mitä etelässä.
Saapumiseni tapahtui juuri ennen pääsiäistä ja sen huomaa. Toimistolla on kiire kun kevään viimeinen matkailija-aalto saapuu Leville ja eletään talvisesongin huippua.  Täytyy vielä keskittyä kevään tapahtumiin mutta kesän ohjelmistoa on jo alettava suunnittelemaan.
Kaiken kiireen keskellä olen kuullut paljon hyvää Levistä sen läheisyydessä asuvilta työkavereiltani. Moni on tullut tänne vuodeksi mutta päätynyt jäämään seitsemäksi. Tunnelmaa on vaikea selittää. Ei ole kyse Lapin mystiikasta tai revontulista. Kyse on yhteishengestä ja ymmärtäväisyydestä. Sellaisesta fiiliksestä, että tuntee saapuneensa kotiinsa vaikka on juuri sieltä lähtenyt.
Viikko sitten olin yksin oudossa paikassa. Nyt tunnen kuuluvani tänne, omia juuriani kuitenkaan unohtamatta. Maantieteellinen sijainti on toisarvoista. Ihmiset ovat niitä, jotka saavat sinut tuntemaan itsesi tervetulleeksi aivan sama minne menet. 

Julia Boström

Sisällöntuottaja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti