Bussi kaarsi hotelli Hullu Poron pihaan sunnuntai-iltana.
Astuessani ulos, tunsin itseni pienemmäksi kuin koskaan. Vaikka olen vieraillut
useissa suurkaupungeissa, matkani Lappiin ja Levin laskettelukeskukseen sai
minut tajuamaan etäisyyteni entiseen elämääni Oulussa. Olin kaukana. Olin
yksin.
Tämä tapahtui reilu viikko sitten. Ensivaikutelma Levin
keskustasta kirkasti vanhoja mielikuvia mutta huomasin myös asioiden muuttuneen
viiden vuoden vierailutaukoni aikana. Kaikki oli jotenkin erilaista vaikka
tunnistin eturinteen ja muutaman ravintolan.
 | |
| Levin keskusta. |
Uudet rakennukset pistivät ensimmäisenä silmään mutta
huomasin myös palveluiden määrän nousseen. Oli tullut uusia ruokakauppoja ja
matkamuistomyymälöitä. Itseäni kuitenkin kiinnostivat lähinnä ravintolat,
olihan niihin tutustuttava jo työnkin puolesta.
Tiesin jo entuudestaan Hullu Poro Oy:n ravintoloiden määrän
ja sen, että niitä löytyisi joka lähtöön. Nykyisin täällä voi syödä
aasialaista, jenkkityylisiä hot wingsejä ja totta kai sitä poroa, monien muiden
vaihtoehtojen joukossa. Pororuokiin törmääkin monien ravintoloiden listoilla ja
kyllä niitä syödäänkin paljon, peräti kaksituhatta sarvipäätä vuodessa! Päätin
heti nauttia näistä kulinaristista mahdollisuuksista mahdollisimman paljon
seuraavan vuoden aikana.
Työni aloitin maanantaina ja pääsin heti tutustumaan Hullu
Poron toimistohenkilökuntaan. Tunnelma oli vastaanottavainen ja lämmin ja
tunsin heti kuuluvani joukkoon. Uusia työntekijöitä ymmärretään. Muut tietävät
meidän usein tulevan kaukaa, muualta kuin Lapista. Kulttuurishokki liittyy
lähinnä siihen, että täällä ihmiset ovat avoimempia ja hymyilevät enemmän mitä
etelässä.
Saapumiseni tapahtui juuri ennen pääsiäistä ja sen huomaa.
Toimistolla on kiire kun kevään viimeinen matkailija-aalto saapuu Leville ja
eletään talvisesongin huippua.
Täytyy vielä keskittyä kevään tapahtumiin mutta kesän ohjelmistoa on jo alettava
suunnittelemaan.
Kaiken kiireen keskellä olen kuullut paljon hyvää Levistä
sen läheisyydessä asuvilta työkavereiltani. Moni on tullut tänne vuodeksi mutta
päätynyt jäämään seitsemäksi. Tunnelmaa on vaikea selittää. Ei ole kyse Lapin
mystiikasta tai revontulista. Kyse on yhteishengestä ja ymmärtäväisyydestä. Sellaisesta
fiiliksestä, että tuntee saapuneensa kotiinsa vaikka on juuri sieltä lähtenyt.
Viikko sitten olin yksin oudossa paikassa. Nyt tunnen
kuuluvani tänne, omia juuriani kuitenkaan unohtamatta. Maantieteellinen
sijainti on toisarvoista. Ihmiset ovat niitä, jotka saavat sinut tuntemaan
itsesi tervetulleeksi aivan sama minne menet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti